Hyvä ystäväni vihaa liikuntaa. Hän ei voi ymmärtää miksi joku vapaaehtoisesti raahautuu jumppasalille tai lenkkipolulle kärsimään. Personal trainerin kotikäynti saisi hänet kuulemma karkaamaan ikkunasta pihalle. Minä olen ainoa poikkeus. Olen luvannut olla viemättä häntä lenkille tai muutenkaan olla aiheuttamatta liikunnasta aiheutuvaa turhaa kärsimystä.
Ystäväni ei varmasti ole ajatustensa kanssa yksin. Liikunnan ajattelu ei taatusti aiheuta kaikille hillitöntä innostusta rynnätä punttisalille. Valtakunnan tasolla asti on herätty siihen tosiasiaan, että kaikki eivät pidä liikkumisesta ja liikunta sanana aiheuttaa monille negatiivisia mielleyhtymiä. Liikunnan tilalle ollaankin keksimässä muita parempia ilmauksia.
Liikunta ei automaattisesti ole ensimmäinen ja ainoa asia, jolla kannattaa aloittaa jokainen elämäntapamuutos
Kukaan tuskin on voinut välttyä kuulemasta liikunnan positiivisista vaikutuksista. Liikuntaa inhoavalta henkilöltä ei kuitenkaan kannata kysyä millaisesta liikkumisesta hän pitäisi, koska hän ei todellakaan pidä liikunnasta - Ei voisi vähempää kiinnostaa. Ja mikäli hän tuntee itsensä täysin terveeksi ja hyvinvoivaksi ilman suurempaa liikkumistakin, niin olisi suoranaista hulluutta tuputtaa hänelle liikuntaa elämänlaatua parantavana tekijänä. Ja vaikkei hän tuntisikaan itseään hyvinvoivaksi, niin siltikään liikunta ei automaattisesti ole ensimmäinen ja ainoa asia, jolla kannattaa aloittaa jokainen elämäntapamuutos.
Liikunta on nykyään muotijuttu. Nettiä ja naistenlehtiä selaillessa saattaa tulla olo, että jokaisen on näytettävä fitnessmallilta tai juostava vähintään maraton. Ja mieluummin molemmat. Viikoittaisten salikertojen määrä on kunnon ihmisen mittari, ja kuntoilubuumin keskellä tavallinen meikäläinen saattaa kokea itsensä helposti riittämättömäksi. Koululiikunnasta jääneet kauhukuvat voivat myös kummitella mielessä ja kuilu lähteä liikkumaan kasvaa entistä suuremmaksi. Saatetaan ajatella, että kuntosalit ovat täynnä niitä fitnesshirmuja. Eihän sinne kehtaa mennä, enhän mä kuitenkaan jaksaisi enkä osaisi. En edes tiedä millaiset vaatteet pitäisi olla päällä.
Liikkumisen suhteen rima on nostettu turhan ylös. Saattaa helposti unohtua, että jo pienikin liikkuminen on liikuntaa. Kaikkien ei tarvitse rynnätä punttisalille, crossfittiin tai bodypumppiin, vaihtoehtoja kyllä löytyy. Ja niillä saleillakin käy pääasiassa ihan tavallisia ihmisiä jotka haluavat pitää itsestään huolta. Fitnesstyypit ym. ovat kuitenkin melkoisen marginaalinen ryhmä.
Ja niin tärkeää kuin liikkuminen onkin, on sekin tosiaan vain yksi hyvinvointia lisäävä tekijä. Sen lisäksi tarvitaan paljon muutakin. Kaikkien ei siis tarvitse olla himoliikkujia. Liikunnan ei tarvitse herättää suuria tunteita eikä sitä tarvitse rakastaa. Liikkua voi kyllä ilman suurempia kiksejäkin vaikka ihan vain siksi, että se on terveellistä. Tai ilman mitään kummempaa tarkoitusta. Eikä tarvitse aina edes lähteä liikkumaan varta vasten, vaan liikkumisen hyödyn ja riemun voi löytää vähemmälläkin. Vaikka samoilemalla metsässä. Ilman että edes ajattelee liikkuvansa. Liikunta-sanan voisi tosiaan heittää romukoppaan!
Miten mahtavalta tuntuukaan se hetki, kun liikuntakammoinen henkilö löytää itsensä liikkumasta - ja on täysin unohtanut sen kamalan asian, että liikuntaahan tämä onkin!