Juoksu on ihanaa. Raikas tuuli puhaltaa kasvoille ja askel lentää kevyesti eteenpäin. Maisemat vaihtuvat ja kunto kasvaa kohisten. Juuri näin – tai sitten ei. Jos aloitat juoksuharrastuksen liian vauhdikkaasti, niin voi olla, että fiiliksesi ovat kaikkea muuta. Juoksuharrastusta kun ei oikeasti aloiteta juoksemalla!

Juoksuharrastusta ei oikeasti aloiteta juoksemalla!

Juoksussa, niin kuin toki muussakin liikunnassa, on tärkeä lähteä liikkeelle juuri sinun kuntotasostasi. Jos et ole aiemmin juurikaan juossut, etkä ehkä kävellytkään kovin pitkiä lenkkejä, juokseminen on todennäköisesti sinulle ihan extreme-hommaa.

Juoksu on laji, joka jakaa mielipiteitä aktiiviliikkujienkin keskuudessa. Joku hurahtaa siihen täysin, toista taas juokseminen ei innosta pätkääkään. Ihmiset ovat erilaisia myös kehotyyppien suhteen. Toiset ovat omimmillaan kestävyyslajeissa ja tuntuvat minimaalisella harjoittelulla painelevan jopa maratonin. Toisilla taas juoksu ei rullaa kovinkaan luonnikkaasti, mutta lihasmassa sen sijaan kasvaa jo melkein punttisalin katselusta. Suurin osa ihmisistä sijoittuu johonkin välimaastoon tällaisten ääripäiden välille.

Harjoittelemalla pystyy onneksi paljonkin vaikuttamaan omaan kuntoonsa ja kehittymiseensä. Kenenkään ei tarvitse juosta maratonia eikä osallistua voimannostokisoihin, ellei halua, mutta jos parin kerroksen rappujen kipuaminen hengästyttää kovasti, tai painavien kauppakassien nostelu tuntuu ylivoimaiselta ponnistelulta, kannattaa kuntoaan parantaa ainakin näiltä osin. Hyvä toimintakyky on jokaiselle tärkeää, ja se koostuu sekä kestävyys- että lihaskunnosta että myös hyvästä liikkuvuudesta.

Juoksu on loistava laji kestävyyskunnon kasvattamiseen.

Juokseminen ei ole rakettitiedettä, mutta se on kuitenkin sen verran rankka laji, että sen aloittamisessa kannattaa tosiaan huomioida oma lähtökuntotasonsa.

Jos sykkeesi huitelee jatkuvasti vauhtikestävyys- tai jopa maksimirajoilla, kehitystä ei oikeasti tapahdu. Kunnonkasvattaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja toistoja. Sykettä on toki nostettava, mutta monilla se nousee huippulukemiin jo kevyessäkin juoksussa.

Jos siis haluat aloittaa juoksemisen, mutta kuntosi ei ole vielä kovin hyvä, niin lähde ensin kävelylle! Kunto kasvaa kyllä kävelylläkin – ja ensi alkuun nimenomaan juuri siinä. Jos menet liian lujaa, et koskaan kehity kunnolla. Hyvän juoksemisen mittari ei siis ole se miten lujaa pääset, vaan miltä se tuntuu!

Voit tehdä aina välillä pieniä spurtteja: Juokse silloin tällöin kävelyn lomassa pieni matka ja palaa taas kävelyvauhtiin. Pikkuhiljaa huomaat, että jaksat juosta yhä pidempiä matkoja. Tärkeää on, että aloitat itsellesi sopivalla tahdilla. Moni juoksee tietämättään liian lujaa, ja silloin peruskunto jää vajaaksi. Tällainen treeni ei kehitä kestävyyttä, vaan päinvastoin väsyttää.

Sykemittarista voi olla apua oikean syketason määrittämisessä, mutta se ei ole välttämätön hankinta. Kun huomaat hengästyväsi niin paljon, ettet enää pysty puhumaan puuskuttamatta, on aika hiljentää vauhtia. Hengästyminen on liikunnassa toki hyvä asia, mutta jos puuskutat hillittömästi, on peruskestävyystasosi ylitetty reippaasti ja menet aivan liian lujaa.

Juokseminen on siis tärkeä aloittaa maltillisesti. Vaikka vauhtisi ei juuri kävelyvauhdista poikkeaisi, niin se voi olla juuri sinulle sopiva vauhti. Omaa kroppaasi kuuntelemalla opit pikkuhiljaa mikä on sinulle sopiva askelmitta. Oikeanlaisella ja säännöllisellä harjoittelulla pääset vähitellen yhä pidempiin ja vauhdikkaampiinkin lenkkeihin kuntotasosi kasvaessa.

Juoksemisen ohella muista pitää huolta myös lihaskunto- ja liikkuvuusharjoittelusta! Monipuolinen treeni kun on se kaiken A ja O.